Ikärajat ja sisällöt - merkinnät ohjelmissa
Suomessa myytävät, esitettävät tai vuokrattavat elokuvat, televisio-ohjelmat ja digitaaliset pelit on merkittävä ikärajalla ja sisältösymboleilla.
Ikärajat eivät kuitenkaan kerro siitä, kenelle ohjelma on tarkoitettu, vaan ikäraja on varoitus ohjelman tai pelin mahdollisesta haitallisuudesta lapselle.
Sisältösymbolit puolestaan kertovat minkälaisten lapsille haitallisiksi arvioitujen sisältöjen vuoksi ohjelmalla on ikäraja.
Luokiteltujen ohjelmien yhteydessä näytetään ikärajan lisäksi enintään kaksi tärkeintä sisältösymbolia.
Ikärajoja ja symboleja käytetään Suomessa televisiossa, elokuvateattereissa, internetissä (mm. netti-tv) ja tallenteissa.
Kaikissa ohjelmissa ei ole ikäraja- ja sisältömerkintää
Esimerkiksi opetus-, sivistys-, kulttuuri-, musiikki-, urheilu-, visailu-, harrastus-, keskustelu-, ajankohtais- ja uutisohjelmia ei luokitella, joten niissä ei ole merkintöjäkään.
Kuinka huoltajan tulisi suhtautua ikärajoihin?
Kuvaohjelmalaki, johon ikärajat perustuvat on luonteeltaan lastensuojelulaki. Sen tarkoitus on suojella lapsia ohjelmien ja pelien mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta. Lapsen kyky ymmärtää ja tulkita mediaa on riippuvainen sekä emotionaalisista että kognitiivisista taidoista, jotka kehittyvät iän myötä. Niissä voi olla suuriakin yksilöllisiä eroja, joten haitallisuusarviointien perusteena käytetään ns. "normikehitystä".
Faktan ja fiktion erottelukyky on perusedellytys sille, että voi ottaa etäisyyttä liian pelottaviin mediasisältöihin. Kyky erottaa fakta ja fiktio kehittyy alle kouluikäisillä lapsilla vähitellen. Ala-asteikäisillä on jo enemmän kykyä arvioida ja kyseenalaistaa erilaisia mediasisältöjä, eritellä esimerkiksi syy- ja seuraussuhteita sekä arvioida sitä, mikä on oikein ja väärin. Nuoruusikää lähestyttäessä korostuu tarve saada voimakkaita tunnekokemuksia ja jännitystä, mutta oman sietokyvyn rajat yliarvioidaan helposti. Erilaisia mediasankareita ihaillaan ja käytetään myös oman identiteetin rakennuspalikoina.
Julkisissa esityksissä (esimerkiksi elokuvateattereissa) voidaan 7, 12, ja 16 vuoden ikärajoista joustaa kolme vuotta silloin, kun lapsi on aikuisen seurassa. Ikäjousto ei kuitenkaan koske vain aikuisille tarkoitettuja ohjelmia.
Kuka antaa ohjelmille ikärajat?
Vuoden 2012 alusta ikärajaluokittelu siirtyy pääosin media-alalla työskenteleville itsenäisille kuvaohjelmaluokittelijoille. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus kouluttaa luokittelijat ja valvoo heidän toimintaansa. Myös Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus voi edelleen luokitella ohjelmia.
Kaikille sallittu
Kaikille sallituissa ohjelmissa ei ole merkittävästi lapsille haitallisia sisältöjä. Ikärajaluokitus kaikille sallittu kuitenkaan ei aina tarkoita lastenohjelmaa tai ohjelmaa, joka sopisi lapsille. Koska ikärajat arvioidaan väkivallan, seksin, ahdistavuuden ja päihteidenkäytön perusteella, jäävät moraali- ja arvokysymykset luokittelun ulkopuolelle. Esimerkiksi kiroilu ja alastomuus muussa kuin seksuaalisessa yhteydessä eivät ole ikärajaperusteita. Kaikille sallituissa ohjelmissa ei myöskään ole sisältösymboleita.
Alle kouluikäisillä tulkinta on kiinni havainnoissa ja näkyvissä piirteissä. Outo hahmo (noita, mörkö tms.) pelottaa, toiminnan motiivilla ei ole niin suurta väliä. Tarinan genre tai fiktiivisyys ei juuri vaikuta lapsen tunnereaktioihin. Samaistuminen erityisesti lapsiin, eläimiin ja inhimillistettyihin satu- tai leluhahmoihin on voimakasta.
Yli 7-vuotiaille
7-11 –vuotiailla lapsilla havainto on vielä kiinni konkretiassa, yliluonnolliset asiat pelottavat. Tämän ikäisillä on jo jonkin verran kykyä etäännyttää psykologista kokemusta, säädellä tunteita esimerkiksi älyllistämällä. Tarinan ominaisuudet (genre, sankarin motiivit, juoni) ovat tärkeitä tulkinnoille. Mörköjä pelottavampi on ulkoisesti ”normaali” mutta paha hahmo tai näkymätön uhka. Erityisesti tilanteet, jotka tulevat psykologisesti lähelle lapsen omaa elinympäristöä koetaan voimakkaina. Pitkitetty jännitys voi olla liian stressaavaa. Ääni- ja kuvatehosteiden on edelleen oltava melko lieviä.
Yli 12-vuotiaille
12-15 –vuotiailla käsitteellinen ja symbolinen ajattelu on jo melko kehittynyttä ja sitä kautta lisääntyy myös huoli maailman tapahtumista. Tämän ikäiset janoavat seikkailua ja jännitystä sekä testaavat uskalluksensa rajoja, samalla myös sietokyky kasvaa. Pelkoa ja kauhua aiheuttavat etenkin abstraktit asiat ja niiden mahdolliset seuraukset. Eläytyminen uhrin tunteisiin voi olla voimakasta. Jännitys ja pelko rakennetaan lähinnä tarinan, henkilöhahmojen ja tehosteiden (eikä esimerkiksi hallitsevasti väkivallan) varaan. Itsemurha on tässä kategoriassa suurempi mallikäyttäytymisen riski kuin pienemmillä lapsilla.
Yli 16-vuotiaille
16-17-vuotiailla tunteiden hallinta on kehittynyttä, heillä on jo hyvät käsittelymekanismit. Itsenäinen, kriittinen suhtautuminen median malleihin kasvaa, mutta elämänkokemusta ei välttämättä ole tarpeeksi uusien asioiden suhteuttamiseksi minä- ja maailmankuvaan. Ahdistavat uhkakuvat saattavat ylikorostua. Alle 16-vuotiailta kielletyissä kuvaohjelmissa voi olla ahdistavan intensiivinen tunnelma, tarinaan liittyvää kohtalaista järkyttävyyttä ja voimakkaita tehosteita.
18 - vain aikuisille
Alle 18-vuotiailta kielletyissä ahdistavissa kuvauksissa avainsana on järkyttävyys. Yleensä ottaen kysymyksessä ovat ihmisiin tai eläimiin kohdistuvien äärimmäisten julmuuksien tai perversioiden kuvaukset. Useimmiten 18 –tason ahdistuksessa on mitä todennäköisemmin kyse erittäin väkivaltaisesta sisällöstä. Myös tietokonepelien ikäluokittelujärjestelmä PEGI:n kriteereissä käytetty ilmaisu: ”aiheuttaa katsojassa vastenmielisyyttä” sopii arvioinnin tueksi.
Lisätietoja
Lisätietoja ikärajoista, symboleista ja ohjeista saat Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ikärajat.fi –sivustolta.